Yleisurheilun EM-kisoissa Budapestissä Johanna Halkoaho hätyytteli pituushypyn karsinnassa Ringa Ropon Suomen ennätystä 685, jääden vain kuuden sentin päähän. Loppukilpailussa hän harmikseen astui yli noin 680 sentin hypyn, joka olisi vienyt kuuden parhaan joukkoon.
-Odotin neljä vuotta ylittääkseni 650. Kun keskityin viime harjoituskaudella enemmän 100 metrin aitajuoksuun, ennätykseni pituudessa parani 38 senttiä. Elämä tuntuu ihanalta ja myönteisyys antaa voimia. Suuria pettymyksiä en tosin ole joutunut vielä kohtaamaan, kertoo nopea nainen.
Hän on kilpaillut 10-vuotiaasta lähtien. Samanikäisten joukossa menestys on ollut hyvä, niin koululaisten kuin nuorten EM- ja MM-kisoissa. Budapest merkitsi lopullisesti siirtymistä aikuisten sarjoihin.
-Karsintahyppy lensi niin pitkälle, etten pystynyt peittämään hymyäni. Toisaalta, miksi olisi pitänytkään peittää? Urheilen, koska nautin tästä.
Johanna sanoo, ettei hän lapsena ja nuorena urheillessaan ollut aina paras. Menestystä tuli kuitenkin sen verran, että 1500 asukkaan Suodenniemen kunnassa hänen lahjansa huomattiin ja häntä alettiin tukea.
-Meillä on kunnassa niin vähän ihmisiä, että urheiluharrastukseen on aina täytynyt osallistua koko perhe. Aluksi isä valmensi minua, ja äiti oli muuten mukana. Sisareni Jenniina aloitti kilpailemisen samaan aikaan kuin minä. Hän on minua viisi vuotta nuorempi. Me olemme kaikki jollakin lailla sidoksissa Suodenniemen Urheilijoihin.
-Urani kannalta on tärkeää, että poikaystäväni sekä perheeni ymmärtävät harrastukseni. Olisi kauheaa, jos joku aina sanoisi, että 'älä lähde'. Urheilu on elämässäni tärkeintä kuitenkin vain kilpailupäivinä. Muina hetkinä saatan sen hyvinkin unohtaa.

ELOKUUSTA YSTÄVÄ
-Olen aina pitänyt elokuusta. Ja kilpailemisesta enemmän kuin harjoittelusta. Elokuussa olen onnistunut parhaiten. Syyskesällä on mahdollisuus korjata menneiden talvien ja keväiden harjoittelun tulos, Johanna Halkoaho sanoo.
-Menestymisen kannalta tärkeintä on ollut oppia harjoittelemaan oikein. Viime talvena kiukuttelin varmasti vähemmän kuin aikaisemmin, koska osasin harjoitella niin kuin pitää.
Johanna Halkoahoa valmensi kolme vuotta Jukka-Pekka Puumalainen. Viime vuodesta lähtien yhteistyöstä on vastannut Suodenniemen liikuntasihteeri Jari Aho.
-Kaksi kertaa päivässä Jari Aho on ollut mukana. Hän näkee milloin asiat ovat kohdallaan.
Miten miehen köriläät pärjäävät nuoren naisen kanssa?
-Eivät ne aina pärjääkään. Silloin minun on opetettava heitä.
Jari Aho kertoo, että heidän onnensa on ollut heidän pieni kotipaikkakuntansa Tampereen ja Porin puolivälissä.
-Suuremmissa taajamissa urheilijat ajavat autolla liikuntahallin eteen ja treenaavat koko ajan kovalla alustalla. Meillä on käytössä 30 metriä pitkä sali, minkä takia Johanna harjoittelee paljon ulkona. Näin hänen lihaksensa ovat pysyneet kunnossa.
Johanna Halkoaho kävi Porissa urheilulukion ja opiskelee nyt Kankaanpäässä ammattikorkeakoulussa taloushallinnon tradenomiksi.
-Haaveeni on tulla luokanopettajan ammatti. Pidän lapsista, tulen heidän kanssaan hyvin toimeen.
-Urheilla voin vielä reilut kymmenen vuotta. Myös perhe ja omat lapset kuuluvat tulevaisuuden haaveisiin.
Maailmalla Johanna Halkoaho sanoo huomanneensa, että ihmiset ovat kaikkialla samanlaisia: osa on ystävällisiä, osa ei. Hän toivoo pääsevänsä yhä enemmän kansainvälisiin kisoihin ja tutustuvansa paremmin muiden maiden urheilijoihin.
Huippu-urheilua kalvavasta vakavasta sairaudesta hänellä on selvä käsitys.
-Dopingia käyttäville pitäisi järjestää omat sarjat. Doping-urheilija varastaa muilta mahdollisuuden nauttia kultamitalista.